Työhyvinvointia ja ikävoimaa -seminaari 27.10.11

TyöTae-hanke yhteistyössä Ylä-Pirkanmaan seutuyhdistys ry:n kanssa järjestää Työhyvinvointia ja ikävoimaa -seminaarin 27.10.11 Mäntässä.

Päivän aika puheenvuoroissa pohditaan mm.

• Millaisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia työelämän muutostrendit työpaikoilla nostattavat?
• Miten työelämämuutokset heijastuvat esimiesten työhön ja heidän työhyvinvointiinsa?
• Mitä on ikävoima ja miten sitä hyödynnetään?

Seminaari on maksuton, mutta osallistuminen edellyttää ennakkoilmoittautumista. 22.10. mennessä ilmoittautuneille tarjoamme maksuttoman lounaan sekä Esimiehen työhyvinvointi -kirjasen.

Katso ohjelma ja ilmoittautumisohjeet seminaarin sivuilta, täältä.

Hyvä työnantaja -kirjoituskilpailu

Kiitos kaikille kilpailuun osallistuneille. Palkinto arvotaan maanantaina 6.6. ja voittajaan otetaan yhteyttä henkilökohtaisesti.

Loppukiri!

Tämän päivän leimalla varustetut kuoret ehtivät mukaan kirjoituskilpailuun, joten nyt viimeistään kynä ja paperia esiin! Sähköpostiosoite hyva.tyonantaja (at) uta.fi päivystää myös. Kirjoitusten tyyli ja pituus on täysin vapaa, joten jos runosuoni kukkii, voitte lähettää vaikka runoja hyvästä työnantajasta!

Uusi galluppimme tuossa oikealla kyselee, onko nykyinen työnantaja se Hyvä Työnantaja. Toivomme että mahdollisimman moni voisi kirjoittaa nykyisestä työnantajastaan!

Olemme Facebookissa!

Kirjoituskilpailulle on nyt tehty oma Facebook-sivu, käykää katsastamassa ja tykkäämässä! Tässä vaiheessa ehditte myös hyvin mukaan kirjoituskilpailuun.

Vielä aikaa osallistua kirjoituskilpailuun!

Hyvä työnantaja -kirjoituskilpailun osallistumisaikaa on jatkettu toukokuun loppuun saakka, joten kaikki ehtivät vielä hyvin mukaan. Toivomme saavamme paljon erilaisia kirjoituksia siitä, millaista hyvä työnantajuus on arkisen työnteon tasolla, ja millaisia hyviä työnantajia tässä maassa työskentelee.

Ottakaa siis lehtiö esiin kirjoituspöydän laatikosta ja laittakaa ajatuksenne paperille. Voitte myös lähettää sähköpostia - tyyli on kaikin tavoin vapaa. Osallistujien joukosta arvomme voittajan, jolle lähtee digikamera tykötarpeineen. Lisätiedot täältä.

Mikä on pienten paikka globaalitaloudessa?

Millainen kuuluisi olla yritysten ja erityisesti kansainvälisten pörssiyhtiöiden vastuu työntekijöidensä ja tehdaspaikkakuntiensa hyvinvoinnista? Lippulaivamme Nokian kurssinmuutoksen vuoksi on pelättävissä laajoja irtisanomisia Suomessa ja erityisesti kotikaupungissani Tampereella. Tampere varmasti selviää – onhan se jo selvinnyt esimerkiksi tekstiiliteollisuuden häviämisestä. Mutta miten käy globaalitaloudessa pienten maaseutupaikkakuntien, joiden vetovoima ei ole samaa luokkaa kuin suurten asutuskeskusten? 

Suomen teollisuuden synnylle on omaleimaista sen keskittyminen raaka-aineiden ja energian – metsän ja veden – läheisyyteen, minkä johdosta eri puolille Suomea on syntynyt yhden suuren työnantajan ympärille paljon pieniä teollisia paikkakuntia. Myös valtio pyrki toisen maailmansodan jälkeisessä teollistamispolitiikassaan alueelliseen hajasijoittamiseen. Tarkoituksena oli työpaikkojen luominen tasaisesti eri puolille Suomea sekä alueiden välisen eriarvoisuuden vähentäminen.

Talouden globalisoitumisen myötä monet kansainvälistyneet suomalaiset yritykset ovat lopettaneet taloudellisesti kannattaviakin tehtaita ja yksiköitä vanhoilla pienillä tehdaspaikkakunnilla ja aiheuttaneet valtavan muutoksen yksittäisten kuntien ja kuntalaisten elämään. Pitääkö positiivista tulosta tekevä tehdas tai yksikkö lakkauttaa vain siksi, että sen maantieteellinen sijainti on väärä tai sen tuottama voitto ei riitä osakkeenomistajille? 

Suomessa toimivien työpaikkojen kilpailukyky ja elinvoimaisuus tulee nojaamaan tulevaisuudessa yhä vahvemmin tuotteisiin, palveluihin ja toimintatapoihin liittyviin innovaatioihin ja uudistuksiin.  Motivoitunut, osaava työvoima tulee näyttelemään siis yhä tärkeämpää roolia yritysten menestystekijänä. Menestymisen globaalitaloudessa määrittelee lisäksi paikallinen toimintaympäristö ja sen joustavuus. Julkisten toimijoiden ja oppilaitosten pitäisi panostaa toimintaympäristöön ja sen laatuun, jotta paikallisille yrityksille olisi tarjolla paikkakunnalla viihtyviä, motivoituneita ja osaavia työntekijöitä. Ja koska pienellä paikkakunnalla yritykset eivät pysty kilpailemaan palkoilla, niiden tulisi panostaa erityisesti työelämän laatuun ja työssä jaksamiseen liittyviin asioihin. Toisin sanoen sekä paikkakunnan että työpaikkojen tulisi näyttäytyä työntekijöiden kannalta houkuttelevina, jotta ne pärjäisivät kilpailussa asukkaista ja työntekijöistä.

Ennen vanhaan suurten sukuyhtiöiden johtajat, patruunat, hallitsivat työntekijöidensä elämää ”kehdosta hautaan”, usein sukupolvesta toiseen. Tehtaiden menestys vaikutti myös paikkakunnan hyvinvointiin. Vaikka patruunoille varmastikin ensisijaista oli oman yrityksen menestys, liitetään heihin usein kertomuksia siitä, miten he ovat katsoneet velvollisuudekseen myös huolehtia työntekijöidensä ja alueensa hyvinvoinnista. Kenties tarvitsisimme jotain positiivista patruunoiden ajasta takaisin. Jotain sellaista, jossa korostuisi yhteisöllisyys ja se, että työpaikkoja voi olla ja töitä voidaan tehdä myös kaupunkien ja kasvukeskusten ulkopuolella – myös globaalissa taloudessa.

Jouni Kempe

Tutkija

Työelämän tutkimuskeskus

”Milloin tulee seuraava yleiskorotus?”

Yrittäjäystäväni kyseli minulta tätä asiaa muutama viikko sitten. Selvitin hänelle työmarkkinoiden nykyistä tilannetta, jossa sopimuksia tehdään koko ajan ja korotukset vaihtelevat. Hän vähän ihmetteli tätä ja tokaisi jotenkin niin, että ”olisi varmaan kaikkien kannalta helpompaa, jos korotukset tulisivat samaan aikaan kaikille”. Niinpä.

Kerroin yrittäjäystävälleni, kuinka työnantajaliitot ovat halunneet tällaista tilannetta, että koko ajan on jossain kohtaa talouselämää tilanne kriittisessä pisteessä sopimuksen ollessa katkolla. Hän ei ymmärtänyt tätä ollenkaan. Ihmetteli vain, että kenen etu se sitten on, kun ei ennalta osaa varautua mahdollisiin ulkoa tuleviin ongelmiin.

Lopullisesti yrittäjäystäväni menetti uskonsa nykymenon järkevyyteen, kun kerroin hänelle paikallisen pottijaon leviämisestä osaksi palkankorotuspolitiikkaa. Hän totesi, että on se kumma, ettei tuota korotusasiaa voi ottaa annettuna. Sanoi, että sitä vartenhan niitä neuvotteluja herrat käyvät Helsingissä, ettei hänen tarvitse niitä enää käydä uudestaan firmassaan.

Muutama viikko sitten olin eräässä työyhteisössä näkemässä, miten toimitusjohtaja kaavaili paikallisen potin jakamista henkilöstölle. Hän ajatteli antaa osalle henkilökuntaa 10 euroa enemmän kuin toisille. Kysyin häneltä, ovatko toiset tehneet jotain konkreettista enemmän tai paremmin, kun näin olet tätä jakoa suunnitellut? Eivät kuulemma olleet. Kysyin, oliko toimitusjohtaja ajatellut miten nuo kympin vähemmän saavat tulevat tulkitsemaan tilannetta, jos saavat tietoonsa tämän perusteettoman jakotuloksen? Ei hän ollut sellaista miettinyt. Muisteli vain lukeneensa työnantajaliiton ohjeistuksesta, että kaikille ei pitäisi antaa samansuuruista korotusta. Siinä oli hänelle riittävästi perustetta potin epätasaiselle jaolle. Pienen pohdinnan jälkeen hän kuitenkin näki viisaammaksi ratkaisuksi antaa kaikille saman korotuksen.

Suomalaisen työelämän menestymisen perusta ei ole määrässä, hinnassa tai Suomen geopoliittisessa sijainnissa. Ei ilmasto-olosuhteissa, kielestä puhumattakaan. Silti Suomi on World Economic Forumin maavertailussa maailman seitsemänneksi kilpailukykyisin talous. Suomen vahvuus perustuu sosiaaliseen pääomaan ja yhteistyökykyyn kaikilla tasoilla. Nykyinen kansallinen menestys kilpailukykyvertailussa on ”konsensussuomen” peruja. Nykyinen työelämän sopimustrendi, jossa kaikki mahdollinen pyritään eriyttämään, yksilöllistämään ja kilpailuttamaan murentaa sitä perusrakennetta, jonka avulla olemme näin hyvässä asemassa kuin olemme. 

Loppuun on mainittava yrittäjäystäväni terveiset: ”Sano niille työnantajaneuvottelijoille, että en mä halua mitään ylimääräisiä töitä. Palkankorotukset pitäisi saada annettuna tietona, mä haluan tehdä sitä mitä mä osaan, en mä itse paikkaa mun hampaitanikaan”. Lupasin kertoa terveiset, tässä ne tulivat.

 

Juha Antila

Tutkimus- ja työaika-asiantuntija

SAK